Kuherruskuukausi on ohitse

Nyt olen viettänyt kuherruskuukauteni uuden läppärin kanssa ja joudun toteamaan että ihan kelpo pelihän se on. Ainoana miinuksena on mainittava käynnistymisen arvonta, joka tosin on helpottunut viime aikoina saamieni vinkkien vuoksi - jotain häikkää ACPI ja APIC -säädöissä..

Systeemi toimii, mutta jokin vielä klikkaa.. Harmoniassa on särö, tunne että kaikki ei ole ihan niin hyvin kuin se voisi olla. PCLOS 2010 toimii niin hyvin miten voi olettaa, mutta jokin mättää.

Suhteestamme on kadonnut uutuudenviehätys. PCLOS on vakaa, tasainen käyttöjärjestelmä jollaista olen etsinyt. Mutta kaikki se uutuudenviehätys on kadonnut, mikään ei ole enää uutta tai jännittävää. Silmä eksyy tiirailemaan Kubuntua KDE 4.3:lla varustettuna tai Fedora 10:tä.. KDE:n eyecandy houkuttaa vaikka mielessä onkin epäilys sen toimivuudesta omassa koneessa.. Kielletty hedelmä.

Pitänee siis löytää "se jokin" uudelleen. Taustakuva vaihtoon ja värimaailmaa uusiksi. Ehkä jokin kiva pikku efekti tai vastaavaa piristämään käyttöä. Arjen harmauden tilalle jotain kirkkaampaa niin syysillatkin kirkastuvat itsekseen.  

Musta kostaja

Uusi kone on nyt sitten tullut kotiin. Viikon olen tämän kanssa opetellut yhteistä elämää ja joitain plus-puolia onkin jo huomattu, kuten myös miinuksia.

Ensimmäisenä on mainittava nopeus. Kone on selkeästi nopeampi kuin tuo kuusi vuotta vanha peli. Firefox aukeaa noin sekunnissa vanhan viiden sijaan.
PCLinuxOS asentui koneeseen hyvin, mitä nyt eräs mystinen käynnistysongelma pakotti asentamaan root-osion uudelleen. Samoilla virroilla tässä mennään edelleen - katsotaan käynnistyykö kone huomenna ollenkaan..

Miinuksena on annettava hieman piiskaa lämmöstä, ranteet lämpiävät koneen hehkussa mukavasti - tämä lienee jokin talvimalli kipeiden ranteiden estämiseksi.. ;) Touchpadin näppäimet eivät painu alaspäin vain kallistuvat näppäimistön puoleiselta reunalta käyttäjää kohti. Inhottavan tuntuinen, mutta siitäkin riesasta pääsee eroon käyttämällä USB -hiirtä.

Huomenna katsotaan, kestääkö liittomme tämän ensimmäisen käynnistyskarikkomme. Laitetaan varpaat ristiin.

Huollon hinnoista

Haluatteko arvata miten kävi huollon kanssa? Tulee halvemmaksi ostaa pakasta vedetty kone.

Tässähän sitä.. Onneksi työpaikan naapurissa olevat bittihipit viittasivat heillä olevan sopupelihintaisen läppärin. Vaikuttaa hyvälle, paitsi että Enter -näppäin tulisi kutistumaan.. Tottumuskysymys kai sekin.

En nukkunut viime yönä tippaakaan. Pari tuntia makasin horroksessa joka särkyi kun yritin kääntää kylkeä. Ei muuta kun ylös sängystä ja tekemistä keksimään. Suuntasin joutessani television antennin siten, että kanavat oikeasti näkyvät. Hyvä minä. Nyt kelpaa katsella televisiota kun näkyy samaan aikaan sekä YLE että MTV3. Viimeksi ei näkynyt kuin virittämällä kanavat uudelleen.

Konehommia osa 2

Käväisin sitten tänään kaupoissa kauhistelemassa sekä kannettavien hintaa että huonoja näppäimistöjä. Verkkokauppa.comissa oli yksi hyvä läppäri, mutta se oli osana ns. pakettikauppaa jossa olisi pitänyt ostaa myös monitoimikone vöijyyn. Erikseen pelkkä kone olisikin ollut passeli vaihtoehto, mutta kun sitä ei enää firman varastoissa ole - eikä varmaan enää tulekaan.

Tulin lopulta siihen lopputulokseen, että yritän kaikin keinoin ensin vaikka huollossa vaihdattaa tähän koneeseen uuden emolevyn jos se vain tulee halvemmaksi kuin uuden koneen osto.

Eli siis huoltoliikkeitä metsästämään..

USB sökönä. Perskeles.

Päivä alkoi hyvin. Latasin ennen Irlannin reissua ostamani USB -hubin kiinni koneeseen ja kytkin Clas Ohlsonilta ostamani virta-adapterin kiinni hubiin. Adapteriin virraksi 4,5V ja motikka kiinni pistokkeeseen. Kuuluu "tsiup" ja kone jämittää. Virtapiikki. Njet hyvä.

Mötikkä irti pistokkeesta ja vaurioita katsomaan. Savua ei ainakaan nouse, mitä hento käryävän muovin haju leijailee ilmassa. Reboottaan koneen ja se, onneksi, vielä suostuu käynnistymään. Kone toimii muuten oikein hyvin, mutta kumpikaan USB -portti ei.

Tämä tarkoittaa sitä, että en pääse ulkoiselle kovalevylle tai millekään muistitikulle käsiksi muuten kuin käyttämällä ns. varakonetta jonka ostin kaverilta sopupelihintaan.

Ja mitä me tästä opimmekaan? Älä osta hubia ilman virtalähdettä. Jos joudut ostamaan erillisen virtalähteen, ota hubin myyjältä selvää millainen virta ja jännite siihen toosaan pitää syöttää. Jos joudut ostamaan virtalähteen ilman näitä tietoja, mene oluelle ja unohda koko juttu.

Mutta ei niin huonoa jos ei mitään hyväkään, tästä nykyisestä nyt tuli hyvä reissukone. Asentelee tähän jonkin kevyen Linux-distron jossa langaton toimii ja käyttää tätä reissuilla.

Huomenna siis katselemaan tietokoneita kauppoihin..

Dublinista päivää.

Ensimmäinen viikko Dublinissa kului kauniiden naisten seurassa. Kiertelimme pubeja ja kauppoja (Celtic Whisky Shop on paras!). Kävelimme myöskin ilmaisen turistikierroksen paikallisen oppaan hellässä huomassa - opimme sen, että Irlantilaiset eivät osaa tehdä vallankumouksia tai mitään muutakaan "kumouksellista" toimintaa. Turpaan on kuulemma aina tullut.

Likat lensivät Suomeen Tiistaina kun me pojat siirryimme juna-bussi-bussi -yhteydellä pohjoiseen Bushmillsin kylään. Viimeinen etappi tapahtui vanhan kaksikerrosbussin yläkerrassa viileässä viimassa. Näköalat Giant's Causewayltä olivat henkeäsalpaavat - kuvaa tulee ehkä joskus jonnekin niin näette itsekin miten asiat ovat.

Toissapäivänä takaisin Dubliniin. Vielä neljä yötä edessä, katsellaan mitä keksitään.

Täältä tähän.

Urkakkahommia

Lähes vuoden pääkopassa kiehuneet ajatukset ja tehtävät projektit ovat nyt aika pitkälti ohitse. Toukokuussa sain opinnäytetyöni kasaan ja merkonominpaperit kouraan. Samalla päätin jatkaa töissä vielä sen aikaa kun siellä nyt viihdynkään. Toissapäivänä taas sain palokunnan uudet kotisivut sellaiseen kuosiin, että kehtasin laittaa ne sisällön osalta oikoluettavaksi palokunnalle. Uusi sammutusautokin on saatu riviin.

Molemmat projektit olivat pyörineet mielessä enemmän tai vähemmän vuoden ajan. Nyt kun tuo stressin aihe on poissa mielestä, on aika kevyt olo.

Seuraava pari viikkoa kuluvat Irlannissa kaveriporukalla rentoutuen ja ihmetellen paikallisia. Mahdollisesti lykkään matkakertomusta tännekinpäin, riippuen aikatauluista ja siitä, tapahtuuko Irlannissa nyt mitään oikeasti mielenkiintoista. "Rakas päiväkirja, tänään kävimme jälleen pubissa muutamalla" -tekstit tuskin innostavat tai kiinnostavat ketään asian tiimoilta.

Olemisen sietämätön keveys on siis tosiasia.

Asiasta toiseen.
Michael Jacksonin kuolema kosketti meitä kaikkia. Jackson toimi meidän kaikkien oluenystävien pää-äänenkannattajana kauan. Hänen mielipiteensä oli painava sekä suositus yhtä haluttu kuin Saddamin vessan kultainen pytynhuuhtojan kahva. Vaikka Jackson onkin ollut kuollut jo joitain vuosia, hänen kirjansa jatkavat oluen ilosanoman levittämistä tavallisen lagerkansan keskuuteen. Ei sillä että lagerissa mitään vikaa ole, mutta..

Ja mitä tulee muovilla naamaansa paikanneeseen poppariin, joka heitti hokkarit kohti Moosesta, hänelle kepeät mullat.

Hanki parempaa luettavaa

Tällä Ihme Juttuja -rintamalla on ollut hiljaista. Muut kiireet töissä, valmistumisessa ja harrastuksissa ovat vieneet niin paljon aikaa etten ole aina saanut aikaiseksi kirjoitettua asioita mieltäni painamasta. Vahinko ei ole niin sanotusti päässyt kiertämään.

"This is so hard for me,
to find the words to say,
my thoughts are standing still.

Captive inside me,
all emotions starts to hide
and nothing's getting through"

Ylläoleva säkeistö on Dream Theaterin kappaleesta These Walls. Kuvaa melko hyvin tilannetta tässä päässä. Juttua on joskus mielessä, vaan koskaan ei pääse tähän kirjoitusvaiheeseen. Ja joskus kun onkin aikaa kirjoittaa, alkaa ajatus takomaan takaraivossa: onko teksti tarpeeksi hyvä, analysoitko sitä tarpeeksi hyvin? Argh.

Joten: käykää lukemassa kotisivujen linkkilistassa blogeja ja Hommaforumia - siellä asiat on sanottu monta kertaa viisaammin ja paremmin kuin mitä ne täällä olisi koskaan sanottu.

No mitä tälle blogille sitten tapahtuu? Ei kai mitään, en ainakaan Harlekiini-materiaalia aikonut aloittaa kirjoittamaan.

Kiihotusta sähköpostiin

Ja ei, tämä teksti ei käsittele Viagramainoksia tai venäläisiä postimyyntimorsiamia. Tämä teksti käsittelee samaa ajatusrikoksen kaavaa joka on nähty jo kansallissosialistisessa Saksassa Gestapon toimesta sekä neuvostovenäjällä KGB:n toimesta. Tämä sama muotivirtaus on ollut olemassa Suomessakin aina suomettumisen ajoista lähtien: ajatusrikos.

Selvennän käsitettä hieman. Ajatusrikos on jotain sellaista mistä valtaapitävät eivät pidä tai halua leviävän: juutalaisuus, kapitalismi, sananvapaus, vapaa tiedonkulku, itsenäinen ajattelu, tässä oli vasta pieniä ja helppoja esimerkkejä.

Helsingin Sanomat, korjaan punavihervasemmiston Pravda, uutisoi seuraavaa:

Sosiaaliviraston työpäällikköä uhkaa potkut rasismiepäilyn takia

17.3.2009 22:59

Teppo Moisio

Helsingin sosiaaliviraston työpäällikkö uhkaa menettää työnsä rasistiseksi väitetyn sähköpostin takia. Sosiaalivirasto on aloittanut työntekijää vastaan varoitusmenettelyn.

Sosiaaliviraston työpäällikkö Harri Eerikäinen julkaisi sunnuntaina Hommaforum-keskustelupalstalla esimiehensä Leila Palviaisen ilmoituksen varoitusmenettelyn aloittamisesta.

Ilmoituksessa Palviainen pyytää Eerikäiseltä vastinetta väitteeseen, jonka mukaan tämä olisi jakanut työkoneeltaan rasistista viestiä. Viestissä siteerataan myös työsopimuslakia. Sen mukaan työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten heikkeneminen on irtisanomisperuste.

Viestin mukaan tieto tapauksesta on tullut sosiaalivirastoon vähemmistövaltuutetun kautta.

Palviainen toteaa Helsingin Sanomille, ettei hän voi kommentoida Eerikäisen tapausta. "Yleisellä tasolla olemme kuitenkin erittäin herkkiä puuttumaan tapauksiin, jotka viittaavat syrjintään", hän sanoo.

Tapauksen selvittely on kesken. Varoitusmenettely on melko raskas ja vakava puuttuminen työntekijän toimintaan.

Seuraus voi olla varoitus tai äärimmillään irtisanominen.

Eerikäinen itse kiistää sekä lähettämänsä viestin rasistisuuden että sen jakamisen työkoneelta.

Hän kertoo lähettäneensä viestin entiselle alaiselleen omasta kotisähköpostiosoitteestaan.

Viestin sisältö on vuonna 2007 kiertänyt blogiteksti Ohjeita Suomeen muuttaville.

"Voi siinä nähdä, että siinä on somalivitsiä, vaikkei siinä käytetä sanaa 'somali'", Eerikäinen myöntää. "Se ei tee siitä kuitenkaan rasistista."

Hän vertaa lähettämäänsä viestiä ruotsalais-, norjalais- ja lappalaisvitseihin. "Onko joku ryhmä erityisasemassa niin, että heistä ei saa vitsailla?"

Keskustelupalstalla julkaisemassaan vastineessa Eerikäinen katsoo, että varoitusmenettelyn käynnistämisen taustalla on, että hän on toiminut julkisesti Jussi Halla-ahon taustaryhmässä, osallistunut maahanmuuttokriittiseen nettikeskusteluun nimellään ja on sekä perussuomalaisten että Suomen Sisun jäsen.

No niin, tällaista siis tänään. Kyseinen sähköpostiviestin sisältö on niin sanottu "ketjukirje" jota levitetään kaveriden kesken ja jonka tarkoituksena on piristää toista enemmän tai vähemmän. Alkuperäinen teksti, jota epäillään rasistiseksi ja kiihottavaksi on luettavissa täällä: http://reinoblog.blogspot.com/2007/03/ohjeita-suomeen-muuttavalle.html

Maahanmuutto-, ja politiikkakriittisellä forumilla, Hommaforumilla, asiasta on virinnyt kiivas, yli kymmenen sivun keskustelu, joka valottaa sosiaalitoimiston johtajien toimintaa vähemmän laupeassa valossa. Voitte vetää keskustelusta omat johtopäätöksenne.

Mitä siis on tapahtunut? Vuonna yksi ja kaksi sosiaaliviraston diakoni sai työsähköpostiinsa viestin, jonka hän lähetti itselleen eteenpäin. Tästä henkilökohtaisesta sähköpostista hän lähetti saman viestin työkaverilleen. Ja tässä vaiheessa alkaa spekulointi, koska edes forumillakaan ei tiedetä asioiden tarkkaa kulkua:
Työkaveri sai kenkää ja laittoi viestin vähemmistövaltuutetulle, joka otti yhteyttä työnantajaan joka... Etteköhän ymmärrä itsekin, mitä sitten tapahtuu.

Asian pointti ei ole se, saako joku potkut vaiko ei, vaan miksi potkut mahdollisesti tulevat. Tässä tapauksessa potkut tulevat satiirisen, maahanmuuttokriittisen tekstin välittämisestä. Tekstit kuuluvat sananvapauteen, vaikka vähemmistövaltuutettu kiihottuisikin niistä negatiivisesti. Jos potkut tulevat, loukkaa Helsingin kaupunki työntekijänsä perustuslaillista oikeutta ja asiasta tulee varmasti - näin kansankielellä sanottuna - helvetillinen haloo.

Rivit harvenevat

Jälleen yksi on poissa, rivit ovat harvat. Teot puhuvat puolestaan, ruumiissa -omassa ja muiden- on kannettu raskas maksu siitä, minkä me nykyään tunnemme Suomena, isänmaanamme.